1856313.jpg

se tunne, että olen menettänyt uskoni miehiin, "rakkauteen", kaikkiin, kaikkeen, itseeni.
koska on minun vuoroni? ihan kuin se kone olisi mennyt sekaisin ja hypännyt odotusnumeroni ohi.
no joo, tämä ei ole enää hauskaa...
kuvittelen, kuinka moni tätä lukiessa ajattelee "onneksi mulla on jo se oma kulta"
....ja itken vähän lisää.

PS. ei kommentteja tähän postaukseen kiitos.

</angst>